Vapaan tahdon dilemma
Vapaa tahto on moraalimme kivijalka, mutta sen puolustaminen on filosofisesti yksi historian vaikeimmista tehtävistä. Meidän on pystyttävä vastaamaan kahteen kysymykseen:
- Miten vapaa tahto voi olla olemassa deterministisessä maailmassa?
- Ja jos se ei ole, miten se voisi toimia ilman, että se pelkistyy pelkäksi sattumaksi?
Indeterminismin ansa
Monet yrittävät ratkaista vapaan tahdon ongelman vetoamalla indeterminismiin – ajatukseen, etteivät kaikki tapahtumat ole ennalta määrättyjä. Tämä johtaa kuitenkin uuteen ongelmaan: jos valintamme eivät seuraa deterministisistä luonnonlaeista, ne näyttävät tapahtuvan sattumalta.
Tätä kutsutaan ”indeterminismin ehdoksi”. Jos kaksi täysin samanlaista ihmistä, samalla historialla ja samoilla taipumuksilla, tekevät eri valinnan, mitä se kertoo heistä? Jos valinta ei johdu heidän luonteestaan tai menneisyydestään, se on joko "sattumaa" tai "spontaania yllätystä". Kumpikaan näistä ei anna toimijalle kontrollia. Jos et kontrolloi sitä, miten valintasi syntyvät, et voi myöskään olla niistä moraalisessa vastuussa.
Kantin dualistinen pakotie
Miten vapaa tahto voisi silti olla totta? Immanuel Kant tarjosi klassisen ratkaisun: dualismin. Kant erotti toisistaan ilmiömaailman (fyysiset syy-seuraussuhteet) ja noumenaalisen maailman (hengen maailman).
Ilmiömaailmassa olemme luonnonlakien alaisia: jokaisella tapahtumalla on edeltävä syy.
Noumenaalisessa maailmassa vapaa tahto on mahdollista. Se ei ole riippuvainen fyysisistä laeista, vaan siellä moraalinen toimijuus on vapautta noudattaa omia periaatteita.
Tässä viitekehyksessä ihminen ei ole vain kappale muiden joukossa, vaan substanssi – olento, joka kykenee olemaan tekojensa "alkuperäinen syy".
Intentionaalisuus: Vaihtoehtoinen selitysmalli
Lopulta olemme kysymyksen äärellä: riittääkö pelkkä fyysinen syy-seuraussuhde selittämään ihmistä?
Ehkä ongelma on siinä, miten haemme vastauksia. Selitämme luonnonilmiöitä syy-seurausketjuilla, mutta ihmisen toimintaa meidän tulisi ehkä tarkastella intentionaalisuuden kautta. Ihminen ei toimi vain siksi, että menneisyys pakottaa, vaan siksi, että hänellä on tavoite, päämäärä tai tarkoitus.
Onko mahdollista, että vapaa tahto ei löydykään fysiikan laeista poikkeamisesta, vaan siitä tavasta, jolla inhimillinen mieli antaa merkityksen ja suunnan omalle olemassaololleen?
