Jukka Korpela: Länsimaisuuden historia. Lännen noususta maailmanjärjestyksen muutokseen. Gaudeamus 2025.
Korpelan kirjan pääviesti taitaa olla se, että länsimainen ihminen on kummajainen ja järjestelmä omituinen, vaikka me länsimaalaiset pidämme kaikkia muita kulttuureita omituisina ja muita ihmisiä erilaisuutensa takia jopa rikollisina. Länsimainen ihminen arvioi muita kulttuureita omasta suppeasta näkövinkkelistään ja otaksuu edustavansa absoluuttista totuutta ja oikeutta.
Pääopetus puolestaan on siinä, kun ymmärrämme nykyisyydestä poikkeavaa menneisyyttä, voimme ymmärtää muita kulttuureita. Kun esivaltaa ei ollut, klaanit loivat aikoinaan järjestystä ja turvallisuutta kuten luovat edelleen jossakin päin maailmaa. Länsimainen rationaalisuus ei riitä, kun yritämme ymmärtää lännestä eroavia kulttuureita.
Lännen ihmisoikeuksien käsite perustuu luonnonoikeuteen, jonka idea oli lakien läpinäkyvä rationaalisuus sekä ihmisille että myös jumalille. Idässä totuus on perinteisesti ollut jumalien salaisuutta. Idän kunnia- ja häpeäkulttuureissa yksilön velvollisuudet yhteisöä kohtaan ovat merkittävämpiä kuin oikeudet.
Termit itä ja länsi ovat epämääräisiä. Ne viittaavat toisistaan olennaisesti eroavaan henkiseen ja kulttuuriseen todellisuuteen. Jälkimmäinen kehittyi monien eri vaiheiden jälkeen Länsi-Euroopassa. Itä on toisenlaisten kulttuurien maailma.
Neoliittinen vallankumous
Miksi ja miten kivikauden yhteisöt alkoivat muuttua neoliittisella ajalla? Yksi selitys siirtymiselle metsästäjä-keräilijöistä maanviljelyyn on rajoitetun alueen valtateoria (circumscription theory). Ihmisten oli hankala muuttaa pois ravinnon ääreltä jokilaaksoista ja keitailta. Kun huomattavia määriä ihmisiä kerääntyi pysyvästi yhteen, tarvittiin paikallista vallankäyttöä. Sen prosessin myötä yhteisöihin syntyi epäarvoisuutta.
Kaupunkien synnyn edellytys oli ruoan ylituotanto, jonka mahdollistivat verkostoituminen ja kehittyvä kaupankäynti. Maanviljelyksen vakiintuminen edellytti ainakin alkeellista käsitystä maanomistuksesta.
Kaupungistumisen myötä uskonto muuttui animismia monimutkaisemmiksi teorioiksi. Maanviljely vaati uudenlaista tietotaitoa ja tietämystä, joten tarvittiin uusia tietäjiä ja aikaisemmasta erilaisempaa uskonnollista kulttia.
Kuolleet jouduttiin hautaamaan asutusten lähelle, jopa talojen alle, mikä sai ihmiset pohtimaan kuoleman jälkeistä elämää ja esi-isien osallistumista elävien arkeen. Esi-isien palvominen edesauttoi näkemystä hallitsijoista jumalien kaltaisina. Hallitsijoiden sukupuihin lisättiin jumaliksi muuttuneita esi-isiä vallan oikeuttamiseksi, jolloin valtiaiden ja jumaluuden ero hälveni.
Klaanien valtamalli
Kaksoisvirtojen Mesopotamian perinteinen valtamalli perustui sukulaisuuksiin ja esi-isiin. Suuperheet muodostivat klaaneja, joita hallitsija yritti kontrolloida.
Ensimmäiset kirjalliset lait ovat Sumerin kaupungeista 2000-luvun lopusta eKr. Lakien piti olla sopusoinnussa jumalien lakien kanssa, joiden uskottiin olevan ajattomia.
Lähi-idässä Sargonin akkadilainen valtakunta oli ensimmäinen ylipaikallinen suurvaltakunta (2500-2400 eKr).
Monoteismi oli suuri ideologinen vallankumous. Yksi jumalista kehittyi muita suuremmaksi halliten koko ymmärrettyä maailmaa ja jopa kosmosta. Useista yksijumalisista uskonnoista pysyviksi kehittyivät juutalaisuus ja zarathustralaisuus.
Persialaiset valloittivat 500-luvulla eKr. Lähi-idän Egyptiä myöten. Persialaisten valtajärjestelmä muodostui perheen, suvun, klaanin ja verkostojen luottamukseen ja yhteisten etujen vaalimiselle. Persialaiset hallitsivat valloittamiaan alueita näiden omien instituutioiden avulla. Suurkuningas oli hallitsijoiden hallitsija, ei siis kaikkien alamaisten hallitsija.
Kreikkalaiset ja roomalaiset
Alunperin kreikkalaiset ymmärsivät todellisuuden olevan perimmältään käsittämätön. Fortuna oli sattuma ilman oikeudenmukaisuutta. Järjellä sattumaa ei voinut ymmärtää. Kohtalo oli kaiken yläpuolella, myös jumalien. Kohtaloa ei voinut muuttaa eikä sillä ollut mitään tekemistä oikeuden kanssa. Maailma oli kreikkalaisen filosofian mukaan järjen luoma ja siten järkiolento, ihminen, kykeni sitä ymmärtämään. Aistien, järjen ja logiikan painottaminen loi moraaliopin, joka erosi uskonnollisesta kultista.
Päinvastoin kuin Lähi-idässä roomalaiset ajattelivat oikeuden käsitteen olevan jumalista ja perinnäissäännöistä erillinen asia. Oikeus piti ratkaista sääntöjen avulla. Kyse oli rationaalisesta oikeudenmukaisuudesta, ei jumalien käskyistä. Koska lait koskivat kaikkia, yksilön asema parani suhteessa klaaneihin.
Roomalaiset ajattelivat, että uskonnollisten kulttien laiminlyöminen oli syy tasavallan ajan sekasortoon. Jumalia oli paljon. Oikein suoritetut riitit ja rituaalit loivat jumalille velvollisuuden myötämielisyydestä ihmisiä kohtaan. Kreikkalaisten ja roomalaisten kultit eivät perustuneet uskolle, eivätkä muodostaneet lakijärjestelmää.
Usko oli tärkeä persialaisessa uskonnossa, samoin kuin kristinuskossa. Augustus toi idästä idean määräysten jumalallisesta alkuperästä. Kun senaaatti julisti Julius Caesarin jumalaksi, Augustus alkoi korostaa jumalallista alkuperäänsä "jumalan poikana". Hallitsijalla oli kaksi kehoa, inhimillinen ja jumalallinen.
Konstantinuksen reformi
Keisari Konstantinuksen aikana järjestetyssä Nikean kirkolliskokouksessa muotoiltiin kristinuskon universaali tulkinta, joka ei ollut seudullinen eikä kaupunkikohtainen kuten monet muut kultit. Kristinusko antoi vallalle legitimaation. Keisari otti kirkon haltuun. Hierarkinen papisto oli vallan kontrolliväline.
Konstantinuksen reformi oli vallankumous. Uudistus teki keisarista pappishallitsijan, joka oli pelastuksen välikappale itämaisessa persialaisessa mielessä eikä enää virkamies.
Lännenpuoleisessa osaa Roomaa kirkon asema alkoi kuitenkin kehittyä erilleen keisarin vallasta. Kirkolle vaadittiin autonomiaa. Paavi alkoi kontrolloida läntisten alueiden kristillisyyttä. Idässä kirkko oli keisarin alaisuudessa.
Lännessä keskushallinto romahti. Lännen tiet ja kaupungit rappeutuivat ja alueelliset keskukset taantuivat. Keskusten asukasluvut vähenivät ja niistä katosivat antiikin kaupunkien tunnusmerkit kuten asemakaava. Lähi-idässä vastaavaa muutosta ei tapahtunut.
Institutionaalinen länsi hävisi 300-luvulta 700-luvulle. Keisarilliset laitokset romahtivat ja paikalliset valtakunnat korvasivat ne omilla järjestelmillään. Tapahtunutta on kuvattu käsitteellä "roomalaisen lännen silpominen" (the dismemberment of the Roman West). Kun ylipaikallinen valta alkoi elpyä 700- ja 800-lukujen vaihteessa, ei paikallisilla ylhäisillä ollut valmiita instituutioita käytössään päinvastoin kuin idässä, jossa klaanirakenteet olivat kehittyneet persialaisten mallin mukaisesti. "Lännen silpominen" saattaakin olla syy, miksi länsi meni 1100-luvulla idän ohi.
Kaarle Suuren aika
Vuonna 800 Länsi-Eurooppa oli itää jäljessä taloudellisesti ja kulttuurisesti. Kaarle Suuren aikana poliittinen järjestelmä, oikeusjärjestelmä ja kulttuuri alkoivat muuttua. Vastaavaa ei tapahtunut idässä, Bysantin ja islamin alueilla, vaikka Lähi-idässä, Itä-Euroopassa ja Keski-Aasiassa oli kukoistavia kulttuureita, joissa uskonnollinen tai moraalinen näkemys ohjasi arkielämää, toi turvallisuutta ja toimi vallan vakuutena.
Lännessä kristinusko oli apuna klaanien ja ruhtinaiden valta-asemien romuttamisessa, kun kristinusko asettui kuninkaan tueksi julistamalla hallitsijan käyttävän valtaa Jumalan nimissä. Länsimainen järjestelmässä erottautui itäisestä, kun asema ja oikeudet yhteiskunnassa eivät enää perustuneet sukulaisuuteen tai klaanin jäsenyyteen, vaan yksilölliseen suhteeseen herran ja vasallin välillä.
Lännessä maallinen ja hengellinen kamppailivat jatkuvasti vallasta. Paavin valta oli heikentynyt 500-luvulta 900-luvulle, kun paikalliset ruhtinaat ja linnanherrat valitsivat piispat ja papit. Paavit eivät luovuttaneet, vaan käyttivät valtaa kirkolliskokousten ja kruunausmonopolin kautta. Paavin itselleen ottamaan oikeus kumota feodaalivala oli "murhaava ase". Sen avulla paavi kykeni tuhoamaan vastustajan verkostot.
Kirkko sai hyväksyttyä näkemyksensä perheestä ja avioliitosta. Sukujen väliset avioliitot ja moniavioisuus poistuivat. Paavin sakramenttimonopoli oli väline ruhtinaiden klaaneja vastaan. Paavien säädös avioliiton ulkopuolisten lasten laittomasta asemasta merkitsi käytännössä tällaisille henkilöille oikeudellista toimintakyvyttömyyttä koko elämän ajaksi.
Suvereenit hallitsijat
Maalliset ruhtinaat kuitenkin kasvattivat valtaansa keräämiensä rikkauksien avulla. Kirkon avulla oli murskattu klaanien valta. Nyt maallinen valta halusi lisätä valtaansa paavin vallan kustannuksella hylkäämällä ajatuksen paavista Jumalan vallan edustajana. Ruhtinaat omaksuivat ajatuksen alueellisesta suvereenista vallasta luonnonoikeudesta.
Lännessä kuninkaan lait syrjäyttivät sekä uskonnolliset että klaanien paikalliset tavat ja lait. Klaanien johtajat pakotettiin lojaaleiksi ruhtinaille. Tämä vahvisti länsimaista ajatusta oikeusvaltiosta. Usean tutkijan mukaan tämä oli eurooppalainen innovaatio ja ratkaiseva askel liberaalin demokratian ja taloudellisen kehityksen polulla. Yksilön asema vahvistui klaanin sijaan. Ihmiset haastoivat vallitsevat olot ja nostivat vähitellen rationaalisuuden uskonnon haastajaksi.
Suvereenit kuninkaat pakottivat kauppiaat toimimaan lakien ehdoilla. Tuo oli yksi askel kohti taloudellista nousua ohi Itä-Euroopan.
Reformaatio tarjosi oikeutuksen syrjäyttää universaali kirkko. Renessanssi merkitsi lännen yhä selvempää erottautumista kollektiivisesta idästä.
Paavin oikeusoppineet loivat 1200-luvulla oikeushenkilön käsitteen. Basaaritalous muuttui varhaiseksi markkinataloudeksi. Kauppiaat eivät enää myyneet pelkästään esillä olevia tavaroita, kuten markkinoilla, vaan kaupankäynti monimutkaistui. Oikeusvaltio ja yksityisomaisuuden suoja olivat tärkeitä tekijöitä lännen taloudellisessa nousussa.
Pitkät rakenteet ratkaisevat
Rakenteet ovat suhdanteita tärkeämpiä pitkällä aikavälillä. Kirjan kirjoittaja kehottaa miettimään lännen globaalin valta-aseman ajoittumista uusimpaan aikaan. Ehkä pitkät rakenteet ovat tuottaneet lännen mahtiaseman väliaikaisena konjunktuurina, jolloin länsimaisuuden nousu on ollut tilapäinen.
Eri sivilisaatio-, globalisaatio- ja kehitysteoriat selittävät Euroopan kehitystä omista lähtökohdistaan. Voidaan painottaa maantiedettä, ympäristönmuutoksia (kuten ilmaston vaihtelua tai tulivuoren purkauksia, ja miten ihmiset ovat näihin reagoineet), taloudellista kehitystä ja kasvua tai valtaa (kykyä toteuttaa oikeutta ja järjestystä).
Vain lännessä haluttiin tunnustaa tietämättömyys. Avoin suhtautuminen mahdollisti löytöretket, tieteen ja teollistumisen. Nykyinen talous perustuu luonnontieteiden kehitykselle. Idässä tieto oli jumalallista ja salaista, jolloin tieteellä ei ollut tilaa kehittyä eikä ihmisten sallittu olevan uusien ilmiöiden suhteen uteliaita.
Korpela suhtautuu myötämielisesti psykologisiin selityksiin. Länsimaisen ihmisen mielen rakenne on erilainen kuin maailman enemmistön, mikä vaikuttaa toimintatapoihin. Suurten joukkojen irrationaalisuutta ei voi vähätellä.
Yhteiskunnan instituutiot ovat voineet kehittyä joko hyväksyviin (inclusive) tai poissulkeviin (extractive), mikä selittää miksi samanlaiset innovaatiot ja keksinnöt eivät johtaneet yhteneväiseen edistykseen. Ensin mainittu on johtanut myönteiseen kierteeseen, joka on lisännyt hyvinvointia. Jälkimmäinen on vienyt kielteiseen kierteeseen ja taantumiseen. Eurooppa pääsi myönteiseen kierteeseen ja nousuun. Se on ollut pitkä taival ns. "kapea tai ahdas käytävä" despotian ja yltiöpäisen vapauden välistä. Toisinkin olisi voinut käydä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti