Kummallinen uni

Näin aikoinaan unen:

Edessäni oli kuilu, sellainen kuilu, jota pitkin voi palotikkaita pitkin kiivetä ylös tai alas. Alas oli pitkä matka. Minulla oli kädessäni kankainen kauppakassi täynnä  romua. Hetken mielijohteesta heitin sen kassin kohti kuilua. Kuilussa oli kansi, mutta se oli jotenkin puolittain auki.

Kun kauppakassi valahti luukusta alas, tiesin, että nyt käy huonosti. Kesti hetken aikaa ennen kuin kuului tömähdys ja erilaisia ääniä. En ymmärrä miksi se kesti niin kauan ennen kuin kassi oli pohjalla, vaikka unessa kaikki käy yleensä nopeasti.

Seuraavassa hetkessä olin alhaalla kadulla keskustelemassa kahden belgialaisen naisen kanssa. Yritän tivata heiltä, olivatko he Valloniasta vai Flanderista. En tiedä miksi unessa sitä tivasin, koska olen sitä mieltä, että vallonit erottuvat flanderilaisista jo ulkonäön perusteella.

Ennen kuin ehdin selvittää naisten alkuperän, vilkaisin kadun ylitse baariin, jonka ikkunat olivat sepposen selällään. Näin, että tarjoilija juoksi yhteen pöytään, johon oli pudonnut jotain ja kaikki pöydän ääressä istuvat olivat jotenkin loukkaantuneita. He pyyhkivät kasvoiltaan joko verta tai punaviiniä. Ymmärsin tietenkin mihin kangaskassi oli pudonnut.

Tunsin unessa valtavaa syyllisyyttä, vaikka en ollut mitenkään suunnitellut kassin heittämistä kuiluun enkä voinut tietää minne kuilu johtaisi. Hetken mielijohteesta nakkasin kassin kuilun aukkoa kohden samalla tavalla kuin heitetään urheilukassi nurkkaan silloin kun tullaan harjoituksista. En edes ollut ajatellut etukäteen kassin heittämistä, puhumattakaan sen heittämistä kohti kuilua.

Kun pohdin unta sen taustoja,  mieleen tuli kysymys, että kävelenkö joskus punaisia päin ilman, että oikeastaan teen päätöstä, huomaan vain ylittäväni katua, vaikka punaiset palavat.

Se ei kuitenkaan tapahdu ilman syytä, vaikka siltä tuntuukin. Jossakin vaiheessa persoonallisuuden kehitystä olen tehnyt ratkaisun, tietoisen tai tiedostamattoman, että rikon liikennesääntöjä tarvittaessa. Koska en halua vaikeuksiin viranomaisten kanssa, rikon sääntöjä silloin kun se on turvallista. 

Kaikilla teoilla ja tapahtumilla on syynsä, vaikka syitä on joskus vaikea havaita.

Kaikella on alkunsa. Joskus tuntuu, että päivästä tulee erilainen, hankala, jos sattuu nousemaan väärällä jalalla sängystä ylös. Ei se kuitenkaan niin mene, sillekin on oma syynsä, millä jalalla nousee sängystä.

Jos on nukkunut huonosti, nähnyt painajaisia tai valvonut, se johtuu usein väärästä ruokavaliosta, liiallisesta stressistä, turhautumisesta tai jostain muusta syystä. Seuraus on, että on aamulla huonotuulinen ja päivä voi mennä pilalle.

Armeijassa kun seisottiin kolmijonossa pihalla ja odotettiin, että jono kerrallaan komennettiin sisään, muutamat nulikat alkoivat leikkiä sillä tavoin, että toisen ja kolmannen jonon viimeiset siirtyivät ensimmäisen jonon perään lennosta. 

Tätä tietysti tehtiin vain jos kapiaisia ei ollut paikalla. Paheksuin moista touhua, se oli typerää leikkiä mielestäni.

Kerran seisottiin kesällä pihalla kolmijonossa ja odotettiin ruokailuun menoa. Oli jotenkin pahaenteisen hiljaista. Taisin olla toisen jonon viimeinen. Kun ensimmäinen jono alkoi liikkua, siirryin sujuvasti sen jatkeeksi. Vasta kun jono ohitti upseerit, huomasin että komppanian päällikkö oli poikkeuksellisesti paikalla. Minua nolotti. Onneksi kukaan ei huomannut. 

En tiennyt miksi siirryin ensimmäisen jonon jatkoksi. En ollut koskaan suunnitellut osallistuvani moiseen leikkiin. Se tapahtui hetken mielijohteesta, yhtä hyvin se olisi voinut olla tapahtumattakin. Sille oli kuitenkin syynsä, vaikka en itse tekoani ymmärtänyt. 

Kerran avaimet putosivat kädestäni mennessäni hissiin ja vastoin kaikkia todennäköisyyksiä avaimet livahtivat pienestä raosta hissikuiluun. Siinä olivat sekä koti- että työavaimet. 

Vaikka olisin tähdännyt, en olisi osunut niin pieneen rakoon. Jostain syystä rako ikään kuin imaisi avaimet kuiluun. Pienten todennäköisyyksien tapahtumat ovat todellisia, vaikka usein elämässä jätämme ne ottamatta huomioon.

Keskiajalla eläneen Jean Buridanin anekdootti kertoo miten vaikeaa valitseminen voi olla.  Aasilla on sekä vasemmalla että oikealla puolella heinäpaali syötäväksi, mutta kuitenkin se kuolee nälkään, koska aasiparalla ei ole mitään syytä, miksi se valitsisi toisen paalin toisen kustannuksella. 

Unen aikaiset tapahtumat muodostivat yhtenäisen ajanjakson elämässäni. Näin yleensäkin paljon unia ja jouduin pohtimaan niitä.

Tuohon aikaan minulla oli tarve pohtia omaa toimintaani, toiminnan motiiveja ja mahdollisia seurauksia. Tietenkin tein sitä kaiken aikaa ja taidan tehdä vieläkin. Ylipäätään unet ja havainnot elämästä ovat aina sekoittuneet mielessäni. 

Minun oli pakko myöntää itselleni, että elämäni oli ollut paljon sattuman soittoa, vaikka jälkikäteen syyt ja seuraukset olisivatkin helposti nähtävissä.

Näin unikin sai selityksensä. Vaikka en aina tunnistanut omia valintojani ja niiden seurauksia, unessa selvisi, että niillä voi olla yllättäviä seurauksia.

Unen terapia

Matthew Walker: Miksi nukumme. Unen voima. Suom. Heikki Eskelinen. Tammi, 2019. 

Oletko ihmetellyt, jos olet valvonut päivän ja seuraavan yön ja sinua väsyttää tavattomasti, mutta seuraavan päivän aikana piristyt, vaikka et ole nukkunut etkä edes torkahtanut? Selitys on seuraavanlainen: Nukkumista säätelevät kaksi erillistä tekijää, yhtäällä suprakiasmaattisen tumakkeen säätämä hieman yli 24 tunnin sirkadiaanirytmi ja toisaalla nukkumaan kehottava adenosiinin aiheuttama unipaine. Vähän ennen heräämistä sirkadiaanirytmi antaa aivoille ja muullekin elimistölle herätyssignaalin. Aamulla herätessä adenosiinia on kerääntynyt vain vähän, mutta sen määrä kasvaa koko ajan valveilla olon ajan. Kun olemme valvoneet ohi oman sirkadiaanirytmin, adenosiinia kerääntyy koko ajan kehittäen unipainetta, mutta sirkadiaanirytmin ollessa valvotun yön jälkeen päivällä huipussaan, unentarve onkin tietenkin vähäisempi kuin yöllä, jolloin sirkadiaanirytmi oli alimmillaan.

Uni on syklistä, jossa NREM- (non rapid eye movement) ja REM-vaiheet (rapid eye movement) vuorottelevat. Aluksi vaivumme syvään NREM-uneen, jolloin aivoissa tarpeettomia hermoliitoksia poistuu. Loppuyön REM-unen aikana hermoliitokset lujittuvat. NREM-unen aikana aivosolut ovat itseorganisoituneet ja toimivat tahdistettuina synkronisina aaltoina. Aistimusten tulliportti eli talamus estää aistimussignaalien siirtymisen aivokuoreen. Tällöin aivoissa siirtyy informaatiopaketteja helposti vaurioituvasta lyhytaikaisesta työmuistista turvallisempaan pitkäkestoiseen muistiin.

REM-unen aikana aivot näyttävät ikään kuin olisivat valveilla, mutta keho on unessa. REM-unessa palataan nopeasykkeisiin epäsynkronisiin aivoaaltoihin. Aivosolut käsittelevät eri nopeuksilla eri paikoissa informaatiota, kuten valveillakin. Talamus toimii kuten valveillakin, paitsi että aivokuoreen ei pääse aistimuksia ulkomaailmasta. Aivokuoressa temmeltävät tunteiden ja muistojen signaalit, jossa mielikuvat vaihtelevat ilman arkijärjen logiikkaa ja järjestystä.

Valveilla otamme vastaan ulkopuolista informaatiota. NREM-unessa varastoimme ja vahvistamme muistijälkiä ja pääsemme eroon joistakin  tarpeettomista muistijäljistä. REM-unessa yhdistelemme informaatiota luovalla tavalla aikaisempiin kokemuksiin ja muistoihin. Parhaimmillaan voimme REM-unen aikana oivaltaa uusia asioita ja ratkaista ongelmia, jotka meitä vaivaavat. REM-unen aikana ihminen on luovimmillaan. Silloin ihminen liittää eri informaationpalaset uuteen järjestykseen, jolloin hän voi keksiä jotain, mikä valveilla ei ole tullut mieleen. REM-unen aikana lihakset eivät toimi, sillä se estää villien mielikuvien muuttumisen todellisuudeksi.

Syvän NREM-unen aikana emme näe unia ja aineenvaihdunnan yleinen aktiivisuus laskee. Kun ihminen siirtyy nukkumisessa REM-uneen, aivoissa neljään eri kohtaan syntyy voimakasta aktiviteettia: 1. näkemistä ja tilatajua hallitseviin alueisiin aivojen takaosassa, 2. motoriseen aivokuoreen, joka käynnistää liikkeitä, 3. aivotursoon (eli hippokampukseen), joka ylläpitää ihmisen elämäkerrallista muistia, 4. tunteiden syntyä ja käsittelyä edistäviin alueisiin eli mantelitumakkeeseen ja aivokuoren pihtipoimuun.

Sen sijaan aivokuoren etuosan vasemmassa ja oikeassa äärilaidassa aktiivisuus vähenee voimakkaasti. Nämä alueet hallitsevat rationaalista ajattelua ja loogista päätöksentekoa. Noilta alueilta lähetetään toimintaohjeita aivojen alkukantaisimmille alueille mm. tunteita käsittelevälle alueelle. REM-unen aikana rationaalinen ajattelu on käytöstä pois lähes kokonaan.

Tutkimuksissa on mitattu koehenkilöiden aivojen eri alueiden aktiivisuutta ja mittaustuloksia on verrattu henkilön itsensä kertomaan uneen ja tällä tavalla on voitu kerätä tietoa ihmisen unien tyypeistä ja sisällöstä. Lopulta on voitu sanoa edes jotain koehenkilöiden unien sisällöstä pelkästään aivoskannauksen perusteella.

Unien sisältö ei ole edellisen päivän valveilla olon tapahtumien uusintaa. Yöllä unessa emme koe uudestaan päivän tapahtumia. Sen sijaan mullistava havainto on se, että päivän tapahtumien tunnetilat korreloivat seuraavan yön unissa. Kun koehenkilöt pitivät päiväkirjaa päivän tapahtumista ja tunnetiloista ja kun tunnetiloja verrattiin yöllä nähtyihin uniin, huomattiin että tunnetiloista ja huolista 35 - 55 prosenttia uusiutui yöllisessä unessa.

REM-unet ovat terapiaa. Aivojen kemiassa tapahtuu REM-unien aikana huomattavia muutoksia. Keskeinen stressiin liittyvä aine, rauhattomuutta lisäävä noradrenaliini, häviää aivoista REM-uneen siirryttäessä. REM-uni vuorokauden ainoa aika, jolloin aivoista ei normaalisti löydy noradrenaliinia.

Tunteisiin ja muistamiseen liittyvät mantelitumake, aivoturso ja aivokuoren alueet aktivoituvat voimakkaasti REM-unen aikana. REM-unessa käymme kiihtymystä aiheuttaneita tunnekokemuksia uudelleen lävitse ilman noradrenaliinin vaikutusta. REM-unen aikana liitämme kokemuksia omaelämäkerrallisiin muistiin ilman niihin liittyvää tunnelatausta. Jos REM-uni ei täyttäisi tätä tehtävää, eläisimme luultavasti kaikki pysyvässä ahdistuneisuuden tilassa.

Lisäksi on käynyt ilmi, että ihmiset, jotka ovat käyneet vaikeita elämäkokemuksia läpi, toipuvat helpommin, jos he näkevät unia noista tapahtumista. Jos traumaattisten kokemusten läpikäyneet näkevät unia muista asioista, mutta eivät noista traumaattisista tapahtumista, he eivät pääse traumoista eroon, vaan ovat jatkuvasti masentuneita. Traumaperäisestä stressihäiriöstä kärsivien PTSD-potilaiden REM-uni on häiriintynyttä eikä siis toimi terapiana, koska noradrenaliinin määrä ei laske edes REM-unen aikana.

Aivojen pitää kyetä erottamaan ikävistä muistoista niihin liittyviä tunteita heti ensimmäisten REM-unien aikana, muuten paranemista ei tapahdu vaan traumat palautuvat mieleen uudestaan ja uudestaan painajaisten muodossa. Yllättäen huomattiin, että verenpaineen alentamiseksi määrätty lääke pratsosiini vaikutti siten, että aivojen noradrenaliini saatiin laskemaan. Kun lääkettä annettiin PTSD-potilaille, nämä raportoivat siihen asti jatkuvasti toistuvien painajaisunien alkaneen vähentyä.

Ylipäätään uni on välttämätöntä terveydelle ja hyvinvoinnille. Unettomuus johtaa lopulta kuolemaan. Kirjoittaja korostaa, että jokaiselle pitäisi olla mahdollisuus riittävään uneen ja tuo mahdollisuus kannattaisi käyttää. Tämä koskee erilaisia kronotyyppejä, kuten aamu- ja iltavirkkuja. Koulujen ensimmäinen oppitunti voisi alkaa nykyistä myöhemmin ja iltavirkkujen kannattaisi hankkia työpaikka, jossa ei aamuvarhain tarvitse olla paikalla.

Aivotutkimuksen kehittyminen on avannut aivan uusia näköaloja tieteelliseen unitutkimukseenkin, siitä tämä kirja on oivana esimerkkinä. Kirjassa on hakemisto, mikä on aina plussaa tämänkaltaisissa teoksissa.