Natsien mentaliteetit psykologisen tiedon valossa

Laurence Rees: Natsin mieli. Suomentanut Tähti Schmidt. Tammi, 2025.

Evoluutiopsykologia ja kognitiiviset vinoumat

Kirja tutkii sitä, miten psykologia tieteenalana voi auttaa ymmärtämään natsien mentaliteettia. Ihmisen aivot kehittyivät muinaisten ihmisten metsästäessä aroilla, aivan erilaisessa ympäristössä missä nykyään elämämme. Kognitiiviset vinoumat voivat selittää ihmisen epärationaalista toimintaa. 

Sen sijaan mitään "natsipersoonallisuutta" ei ole olemassa. Ihmisen toiminnan selittämiseen vaikuttavat monet tekijät kuten geneettinen perimä, kasvuympäristö, vanhempiemme sosioekonominen asema, oppimamme käyttäytymismallit yms.

Vielä keväällä 1918 Saksa menestyi sodassa hyvin, mutta hinta oli kova, sillä Saksa menetti valtavan määrän sotilaita. Saksa ei enää kyennyt uusiin aloitteisiin rintamalla.

Venäjän bolsevikkien toteuttama  vallankumous pelotti saksalaisia. Hindenburg ja Ludendorff eivät halunneet joutua syytettyjen penkille, vaan siirsivät vastuun saksalaisille poliitikoille. Armeija jatkoi positiivista tiedotusta, jotta estettäisiin kotirintaman levottomuudet. Siksi marraskuun aselepo oli kansalle järkytys.

Evoluutiopsykologian mukaan kieli on kehittynyt juoruilua varten. Salaliittoteoriat voidaan nähdä äärimmäisenä juoruiluna. Yleisesti pohdittiin kaikkialla, ketkä olivat syyllisiä Saksan romahdukseen, alueluovutuksiin, sotakorvauksiin sekä tunteita kuohuttaneeseen väitteeseen "Saksa on yksin syyllinen sotaan". Syyllisiksi löydettiin vieraat saksalaisten joukossa eli juutalaiset sekä sosialistit ja kommunistit, joiden uskottiin juonittelevan kansainvälisesti yli valtioiden rajojen. 

Aivojen manipulointi

Esi-isiemme mahdollisuus selvitä hengissä edellytti kykyä reagoida välittömästi uhkiin. Lähestyvät lajitoverit saattoivat olla vaara. Ihmisellä on kehittynyt lajityypillinen valmius tehdä jako meihin ja muihin. 

Siitä ei ole pitkä matka mielten manipulointiin ketkä kuuluvat "meihin". Lietsomalla vihaa juutalaisia vastaan Hitler ja natsit onnistuivat aktivoimaan aivoissa mantelitumakkeen, joka joutuu käsittelemään nopeasti vihan, raivon ja ahdistuksen tunteita. 

Kun "meistä" saadaan vieraat ainekset puhdistettua, tuloksena olisi kansanyhteisö, johon kaikki rodullisesti puhtaat germaanit kuuluisivat. Tämä oli utopia, jonka odotus ja puolesta työskenteleminen olivat tärkeämpiä kuin sen konkreettinen toteutuminen. Dopamiinia erittyy eniten jonkun toivotun valmistelussa ja odottamisessa. Odotuksen täyttyessä dopamiiniryöppy vähenee.

Nuoriso oli altis natsien äärimmäisyyksiin menevälle ja tunteisiin vetoavalle propagandalle. Aivojen otsalohko, joka käsittelee tunneimpulsseja ja liittyy ongelmanratkaisuun, kehittyy kunnolla vasta noin 25 vuoden iässä. Aivojen ne osat, jotka viehättyvät uudesta vaarallisest ja kaipaavat jännitystä ja seikkailua, ovat jo valmiiksi kehittyneet. 

Natsien "me" rakentui vihollisen varaan. Kyse oli äärimmäisestä ratkaisusta, joko me tai vihollinen. Vain jompikumpi voi jäädä jäljelle. Elämän merkitys määriteltiin kuoleman kautta, arvokkainta oli antaa elämänsä Hitlerin, isänmaan ja rodun puolesta.

Sankarijohtaja

Hitler oli karismaattinen johtaja ja  suggestiivinen puhuja. Hitler onnistui olemaan "yksi meistä", tavallinen rivisotilas, joka kuitenkin oli sotasankari. Hän sanoi ääneen, mitä suuri joukko tunnetasolla kannatti. 

Karismaattista sankarijohtajaa tarvittiin siinä vaiheessa kun metsästäjä-keräilijät alkoivat muodostaa kyläyhteisöjä ja  kaupungistuminen alkoi. Hitlerin sotasankaruuden lisäksi hänen mainettaan sankarina tuki menestys vuoden 1924 oikeudenkäynnissä. Baijerin vallankaappaus marraskuussa 1923 epäonnistui mm. Hitlerin virheiden takia. Hänen onnekseen vallankaappauksella oli muitakin johtajia, joten Hitlerin ei tarvinnut ottaa yksin vastuuta epäonnistumisesta. Toinen asia on, että viranomaiset olisivat voineet pysäyttää Hitlerin poliittisen uran tuossa vaiheessa. 

Hitlerin tapa johtaa oli antaa alaisille epämääräisiä ja ristiriitaisia toimeksiantoja. Tällöin he joutuivat jatkuvasti riitelemään keskenään ja suorastaan tappelemaan johtajan suosiosta. Johtajaperiaate rohkaisi alaisia tekemään radikaaleja ehdotuksia kunhan ne olivat sopusoinnussa Hitlerin ideologian ja  näkemysten kanssa. 

Itseään Hitler piti nerona, joka halusi päättää asiat intuitiivisesti ilman  että olisi perehtynyt alaisten valmisteleviin esityksiin. Vasta sen jälkeen kun hän oli tehnyt päätöksen tai linjauksen, saattoi alaisten työ alkaa.

Epäilyksistään huolimatta Hindenburg nimitti Hitlerin valtakunnankansleriksi tammikuussa 1933. Hindenburgin esikunnassa oli pelkästään taustaltaan samankaltaisia päätöksentekijöitä, jotka joutuivat toimimaan kriisin luoman ryhmäpaineen alaisena. Hindenburg ja muut eliittiin kuuluvat luulivat ja toivoivat pitävänsä kurissa nousukkaan Hitlerin. Tässä he erehtyivät. 

Hitler pyrki siihen, että kansalaisten "sokea usko" kohdistuisi häneen ja natsihallintoon, ei mihinkään yliluonnolliseen. Tärkeintä oli tavoittaa ihmiset tunnetasolla, ei argumentoimalla järkeen vetoamalla. Tämä tapahtui propagandan avulla. Hitler tajusi sen, että kun joku saatu kääntymään sokeaan uskoon, tällaista ei enää voida käännyttää pois uskosta rationaalisilla argumenteilla. 

Hitlerillä oli uhkapelissään satumainen onni Stalingradin tappioon saakka. Pelionni ruokki käsitystä Hitleristä "kaitselmuksen" (ei kuitenkaan kristinuskon mukaisessa) suojeluksessa. Epäilevät kenraalit ja muut vastarintaan taipuvaiset epäröivät kun Hitler olikin oikeassa onnistuessaan kerta toisensa jälkeen uhkapelissään.

Ihmisen on vaikea hyväksyä sattumaa ja ajatusta, että suuret muutokset ja merkittävät asiat tapahtuisivat sattumanvaraisesti pienillä marginaaleilla. Natsit antoivat lähes uskonnollisen selityksen suurille mullistuksille ja tapahtumille. Sankarijohtaja toimi katselmuksen johdossa ja loi Saksan uudestaan. Tavoite ja päätepiste oli tuhatvuotinen valtakunta.

Tuhoaminen 

Pahamaineiset Einsatzgruppen-joukot tappoivat yli miljoona ihmistä valloitetuilla alueilla itärintamalla ennen kuolemanleirejä. Nämä murhat suoritettiin lähietäisyydeltä suureksi osaksi ampumalla. Tappajista vain pieni osa psykopaatteja tai sadisteja. Natsien johtajat olivat itsekin huolissaan, miten sotilaiden psyyke kestää joukkomurhien tekemisen.

Uhrit epäinhimillistettiin kaikin tavoin. Nämä luokiteltiin ali-ihmisiksi, jos olivat ihmisiä ollenkaan. Lisäksi joukkomurhia perusteltiin isänmaan edulla ja tietenkin rotutekijöillä. Aluksi teloitettiin bolsevikkeja ja partisaaneja. Juutalaisia pidettiin bolsevikkeina. Lisäksi esimiehet pääsääntöisesti painostivat kaikin tavoin sotilaita vaatien jokaista tekemään osansa, vaikka ampumisesta oli mahdollista kieltäytyä. Tutkimusten mukaan tappajat olivat usein tavallisia kansalaisia, jotka siviilissä tekivät työnsä ja olivat hyviä perheenisiä. 

Alkoholia kului runsaasti, osa murhaajista oli jatkuvasti humalassa tappaessaan. Ryhmäpaine oli voimakas, monille oli kauhistus joutua ryhmän ulkopuoliseksi. Ihmisillä on pelko tulla suljetuksi ryhmän tai lauman ulkopuolelle, aikoinaan metsästäjä-keräilijöille tämä oli pahin mahdollinen tapahtuma.

Ihminen muuttuu kohtalaisen helposti tappajaksi kuten Stanley Milgram psykologisissa kokeissaan osoitti. Lisäksi täytämme annetun roolimme kivuttomasti kuten kuuluisassa Stanfordin vankilakokeessa tapahtui. Sattumalta vartijoiksi valitut alkoivat käyttäytyä julmien vartijoiden tapaan.

Kaasukammioiden kehittäminen kuolemanleireillä oli vastaus haluun etäännyttää  murhaaminen. Kaasuautoja käytettiin ensiksi eutanasiaohjelmassa mielisairaiden ja vammaisten tappamiseen ja sitten niitä kokeiltiin juutalaisten murhaamisessa. Kaasuautot eivät olleet riittävän tehokkaita. Myöhemmin rakennetut kaasukammiot ja krematoriot olivat psykologinen helpotus tappajille Einsatzgruppen-joukkojen teloittajiin verrattuna. Tappamisesta tehtiin teollista toimintaa, jossa uhreilta salattiin lähes loppuun saakka mikä heitä odottaa. 

Stalingradin katastrofin jälkeen natsit käyttivät pelkoa aseena. Vihan lisäksi pelko saa mantelitumakkeen varuilleen. Propaganda lietsoi pelkoa siitä, mitä tapahtuu, jos Saksa häviää itärintamalla ja neuvostoliittolaiset etenevät. Toinen mitä käytettiin oli psykologiassa uponneiden kustannusten teoria. Koska niin monet saksalaiset ovat jo uhranneet poikansa, miehensä ja itsensä, Saksalla ei ole muuta mahdollisuutta kuin jatkaa taistelua ja voittaa. Kuten tiedämme tuo taistelu johti vielä moniin turhiin kuolemiin.

Kirjan lopussa on vielä kootusti 12 varoitusta niistä askelista kun siirrytään huomaamatta totalitarismiin. Demokratia on hauras järjestelmä. Nämä varoitukset on otsikoitu:

 

1. Salaliittoteorioiden viljely
2. Me ja muut -ajattelu
3. Johtajan sankaruus
4. Nuorison turmeleminen
5. Valtaeliitin kanssa vehkeily 
6. Kansalaisoikeuksien polkeminen
7. Uskon hyödyntäminen
8. Vihollisten merkitys
9. Vastarinnan nujertaminen
10. Rasismiin yllyttäminen
11. Tappamisen etäännyttäminen
12. Pelon lietsonta