Jukka Häkkinen: Outojen kokemusten psykologia. Docendo 2018.
Jukka Häkkinen on kirjoittanut kiinnostavan ja asiantuntevan kirjan outojen kokemusten psykologiasta.Häkkinen esittelee seuraavat asiat psykologian ja aivotutkimuksen näkökulmasta: kehostapoistuminen, déja vu -kokemukset, kuolemanrajakokemukset, unihalvaus, synestesia sekä enteet mm. enneunet.
Kehostapoistuminen
Kehostapoistumiskokemuksen tyypillinen kertomus on sellainen, jossa leikkaussalissa leikattavana oleva ihminen on kuolemaisillaan. Hänelle tulee kokemus, jossa hän huomaa katselevansa itseänsä ja vaikkapa koko leikkaussalia jostain katon rajasta. Hänen henkensä kuitenkin pelastuu ja hän palaa kertomaan siitä, että irtaantui jo kehostaan eli sielu tai henki irtosi ruumiista.
Psykologinen selitys liittyy niinkin itsestään selvään asiaan kuin kokemukseen omassa kehossa olemisesta. Aivoissa on osa (temporoparietaalinen liitos), joka liittää yhteen aisteista tulevaa tietoa. Se myös luo mallin siitä, minkälainen kehomme on, missä asennossa ja mitä tekemässä. Joskus erilaisten tilanteiden seurauksena tuo aivojen osa ei pysty yhdistämään näkö-, kosketus-, asento- ja tasapainoaistin tietoa normaalilla tavalla. Jos kehotietoisuutta ylläpitävät aivojen osat eivät toimi oikein tai menevät epäkuntoon, eheän kehotietoisuuden kokemus hajoaa säpäleiksi.
Kun aistien antaman informaation yhdistäminen epäonnistuu ja ns. neuromatriisi hajoaa, voi syntyä tilanne, jossa henkilö kokee irtautuvansa kehostaan. Varsinkin silloin kun tasapainojärjestelmän toiminta häiriintyy ja samanaikaisesti muista aisteista tulevan tiedon yhdistelyssä on ongelmia, aivot yrittävät luoda uuden mallin entisen hajonneen tilalle, jolloin ihmiselle saattaa tulla outoja kokemuksia kuten tunne kehostapoistumisesta. Tällöin henkilö kokee hyvin elävästi tarkastelevansa itseään ja ympäristöään jostain kehon ulkopuolelta.
Tuollaisessa tilanteessa on vähän epävarmaa kuinka paljon ihminen saa edelleen aistien kautta tietoa. Hän voi kuitenkin muistaa mitä on nähnyt lähiympäristöstään ja mitä on kuullut muiden puhuvan esim. leikkaussalin henkilöistä ja esineistä. Nämä voivat olla hyvinkin tarkasti muistissa sen jälkeen kun kokemus on ohitse. Aistien ja muistojen antama informaatio on muuntautunut henkilölle visuaaliseen muotoon ja hän uskoo nähneensä asiat, jotka ovat kenties vain kuultuja ja muistettuja.
Déja vu -kokemukset
Varmaan jokaiselle meistä tulee joskus uudessa paikassa tai tilanteessa tuntemus, että tämä on tapahtunut ennenkin. Tässä kokemuksessa on kaksi osaa, ensin tunne tuttuudesta ja sen jälkeen tunne, että tässä ei pitäisi olla mitään tuttua.
Tunnistettaessa asioita, esineitä tai kasvoja muistissa on kaksi erillistä prosessia, intuitiivinen ja analyyttinen (eli tietoinen), jotka käyttävät eri muistijärjestelmiä. Psykologian kannalta déja vu -kokemus on metakognitiivinen 'tiedote' virheestä. Koemme ensin jonkin tilanteen intuitiivisesti tutuksi, mutta pian huomaamme, että muistista ei löytynytkään tuttuuden kokemukselle vastinetta.
Kuolemanrajakokemukset
Kun kiihtyvyysvoima puristaa hävittäjälentäjää, veri pakkautuu alaraajoihin ja lentäjät voivat menettää hetkellisesti tajun hapen puutteen vuoksi. Näin tapahtuu myös kuoleman hetkellä, hapenpuutteen vuoksi verenkierto ja hengitys pysähtyvät. Kun aivot kärsivät hapen puutteesta, se voi tuottaa kummallisia aistimuksia. Hävittäjälentäjillä voi olla samankaltaisia kokemuksia kuin kuolemanrajakokemuksia kokeneilla.
Kuolemanrajakokemuksen kaltaisia kokemuksia on raportoitu myös mm. huumeiden käytön ja joidenkin sairausten yhteydessä sekä hyperventilointitilanteissa.
Joissakin tutkimuksissa rottien sydämen pysähdyttyä seurattiin aivosähkökäyrää ja havaittiin, että aivoissa syntyi voimakas aktivaatiopiikki. Aivoihin tuli välittäjäaineiden hyökyaalto sisältäen normaaliin verrattuna moninkymmenkertaisesti noradrenaliinia, serotiinia, dopamiinia, gamma-aminovoihappoa sekä asetyylikoliinia. Jos vastaavaa tapahtuu ihmiselle sydämen pysähtyessä, on helppo uskoa, että tämä voi tuottaa mitä oudoimpia kokemuksia ja elämyksiä.
Noradrenaliini liittyy kokemukseen havaintojen selkeydestä ja kirkkaudesta, dopamiini kognitiiviseen prosessointiin ja eloisiin tunnekokemuksiin sekä serotiini hallusinaatioihin ja mystisiin kokemuksiin.
Kun sydän pysähtyy ja aivoissa on vielä voimakasta aktivaatiota, kokemukset voivat olla niin voimakkaita, että mennyt elämä näyttäytyy sekunneissa täysin uudessa valossa. Ehkä kuoleman rajalla ei olekaan mitään pelättävää, jos aivot tuottavat kuoleman hetkellä miellyttävän kokemuksen kuten monissa kuolemanrajakokemuksissa on kuvailtu. Kuoleman rajalla käyneet ovat raportoineet
lämpimästä ja lempeästä
olotilasta, kirkkaasta valosta
ja ymmärryksestä, joka on usein saanut panemaan elämänarvot uusiksi niiltä, jotka vielä palasivat elämään rajalta.
Kuriositeettina mainittakoon, että lääketiede tuntee myös ns. Lasarus-ilmiön. Erään pikkutytön sydän oli pysähtynyt ja tyttöä elvytettiin. Pulssia ei havaittu ja kahden minuutin kuluttua tyttö julistettiin kuolleeksi. Perhe oli läsnä ja pyysi lupaa olla hetken tytön kanssa. Kului viisitoista minuuttia ja elvytyksessä käytetty hengitysputki poistettiin ja äiti nosti tytön syliin. Tyttö alkoi saman tien hengittää. (Häkkinen 2018, s. 99.)
Unihalvaus
Jos unta häiritsee tunne siitä, että joku demoni, olento tai hirviö on tullut huoneeseen missä nukkuu, sille on psykologinen selitys. Uni- ja valvetilan säätelyssä on häiriöitä, jotka saavat unikuvien ja valvetilan sekoittumaan. Kyse ei ole vain unesta, vaan eräänlaisesta aivojen aikaan saamasta tai tuottamasta todellisuudesta, johon unikuvia projisoituu. Tyypillisesti kyse voi olla vilkeunen (eli REM-unen) ja perusunen välillä tapahtuvan siirtymisen epäonnistumisesta. Vilkeunien outo unimaailma tulee ikään kuin perusunen päälle ja ihminen on vain osittain unessa.
Unihalvaus on pelottava kokemus kenelle tahansa. Pelottavuutta lisää tilapäinen halvaantuminen, minkä seurauksena ainoastaan silmiä liikuttavat ja hengitystä kontrolloivat lihakset toimivat eli tapahtuu lihaslama. Aivot estävät lihaksiin menevät käskyt.
Unihalvaus voi ilmetä myös tasapainojärjestelmän hallusinaatioina. Ihmiselle saattaa tulla kokemus ohuen kepin tai langan varassa nukkumisesta, jolloin pienikin liikahdus saattaa pudottaa ihmisen pohjattomaan kuiluun. Tällaiset kokemukset syntyvät kun kehon asennon ja liikkeiden aistimisesta vastaavat aivoalueet aktivoituvat unihalvauksen aikana.
Synestesia
Joillakin ihmisillä kirjaimet tai joskus sävelet näkyvät väreinä. Kyseessä saattaa olla se, että henkilön aivoalueet ovat poikkeuksellisella tavalla yhteydessä toisiinsa. Tällaisella henkilöllä on ylimääräisiä yhteyksiä aivoissa, jotka tuottavat synesteettisiä kokemuksia. Toisaalta on väitetty, että kyse on eroista aivojen tietojenkäsittelyssä. Korkeammilta tasoilta alemmille tasoille menevät palautesignaalit menevätkin väärään osoitteeseen. Kolmas selitys on perinnöllinen taipumus hermosyiden poikkeukselliseen kasvuun.
Enteet
Onko enteitä tai enneunia olemassa? Kyseessä on ns. illusorinen korrelaatio. Ajattelen jotain henkilöä ja sitten tapaan samana päivänä kyseisen henkilön pitkästä aikaa. Muistettakoon kuitenkin, että ihminen miettii ohimennen valtavan määrän asioita ja henkilöitä päivän mittaan. Jos mietin henkilöä A ja sitten törmään samaan henkilöön, voi olla että vuoden aikana useana kymmenenä päivänä olen myös ohimennen ajatellut henkilöä A, enkä silti ole törmännyt häneen. Vastaavasti en ole ajatellut henkilöä B, mutta olen kuitenkin törmännyt henkilöön B eri yhteyksissä vaikkapa kymmenen kertaa, vaikka en ole tietoisella tasolla sitä mitenkään huomannut. Aivot vain noteeraavat paremmin sen kun asioilla näyttäisi olevan yhteys, koska aivot haluavat säännönmukaisuuksia.
Lisäksi tähän tyypillisesti liittyy ns. vahvistusvinouma, ihminen muistaa paremmin sellaiset dramaattiset tapahtumat kuin että ajattelin henkilöä ja hän soitti minulle kuin sen, että ajattelin henkilöä, joka ei kuitenkaan soittanut enkä muutenkaan törmännyt häneen missään. Jälkimmäinen unohtuu, ensimmäisen me muistamme, se vahvistuu ikään kuin itsestään muistissamme, koska siihen liittyy mielemme luoma kiinnostava yhteys.
