Kristinuskon unohdettu historia
Philip Jenkins: The Lost History of Christianity. The Thousand-Year Golden Age of the Church in The Middle East, Africa, and Asia and How It Died. HarperCollins ebooks. [2009].
Kristinuskon historia on ollut pitkä ja vaiherikas, mutta valitettavasti se esitetään usein maantieteellisesti hieman vinoutuneena. On kiinnostavaa tietää, millaisia ovat olleet hävinneet ja hävitetyt kristilliset kirkot ja opit. Ei varmaan ole perusteita väittää, että opillisesti oikea tai paras länsimainen usko voitti historian kuluessa harhaopit, poikkeamat ja lahkot.
Uskonnot voivat myös hävitä tai menettää vaikutuksensa alkuperäisellä alueella. Aikoinaan manikealaisuudella oli kannattajia Ranskasta Kiinaan, nyt sillä ei ole minkäänlaista todellista merkitystä uskontona. Intia oli todella pitkän aikaa buddhalainen, mutta nykyään buddhalaisia on siellä vain kourallinen.
Tyypillisesti kristinuskon historia esitetään Euroopan kautta unohtaen kuinka merkittäviä kristilliset seurakunnat olivat niillä alueilla, joiden yli islam sitten myöhemmin pyyhkäisi.
Itäisiä kirkkoja kuvaava terminologia ei ole täysin yksiselitteinen. Nestoriolaisuus on saanut nimensä patriarkka Nestorioksesta (kuoli noin 451).
Jakobiitit saivat nimensä Efeson piispan Jacobus Baradaeuksen mukaan. Itäisiä kirkkoja kutsutaan joissakin yhteyksissä myös syyrialaisiksi tai assyrialaisiksi. Itäisten seurakuntien jäsenet käyttivät itsestään termia nasarealaiset.
Alkujaan itäiset kristilliset seurakuntien jäsenet olivat monofysiittejä eli uskoivat Kristuksella olleen vain yksi luonto. Kirjan mukaan molemmat suuntaukset hyväksyivät Nikean (325) kirkolliskouksen päätöksen Kristuksen kahdesta luonnosta.
Kristillinen lähetystyö idässä
Kaksoisvirtojen vanhalle alueelle Mesopotamiaan syntyivät ns. itäiset kirkot lähetystyön tuloksena. Edessassa oli Jeesukseen uskovia pian Jeesuksen kuoleman jälkeen. Ensimmäiset lähetyssaarnaajat idässä olivat lähteneet matkaan Antiokiasta.
Maantieteellisesti nestoriolaiset olivat vallitseva suuntaus nykyisen Irakin ja Iranin alueella, jakobiitit puolestaan edellisiä lännempänä Suur-Syyrian alueilla.
Suurin osa Syyrian kirkoista, luostareista ja näiden säilyttämistä historian kannalta tärkeistä lähteistä tuhottiin 1300-luvulta lähtien. Siksi monet seikat ovat jääneet hämärän peittoon alkuperäisten lähteiden puuttuessa.
Tatianos Assyrialainen toimitti vuoden 170 tietämillä syyrian kielellä neljän evankeliumin teksteistä harmoniseksi kootun julkaisun Diatessaron. Diatessaron oli standardilatos evsnkeliumeista Syyrian kirkoissa 400-luvulle saakka.
Syyrian maaseudulla ei puhuttu eikä ymmärretty kreikkaa. Seemiläisillä kielillä kirjoitettujen juutalaisten ja varhaiskristillisten tekstien tutkiminen antoi ymmärrettävästi läntisestä kirkosta eroavaa omaleimaisuutta hengellisille tulkinnoille.
Kulkiessaan Keski-Aasiassa 500- ja 600-luvuilla Kiinaan saakka vievää Silkkitietä pitkin nestoriolaiset lähetyssaarnaajat joutuivat vuorovaikukseen buddhalaisuuden kanssa. On ymmärrettävää, että molemmat omaksuivat jotain toinen toisiltaan. Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan lisäksi lähetystyön tuloksena kristillinen usko levisi muuallekin Aasiaan Kiinaa ja Japania myöten.
Kiinalainen nestoriolainen munkki Bar Sauma teki pyhiinvaellusmatkan Jerusalemiin mongolivalloituksen aikana. Mongolit suhtautuivat pääsääntöisesti suvaitsevaisesti eri uskontoihin. Bar Sauma lähetettiin myös diplomaatiksi Eurooppaan. Vuonna 1287 hän herätti huomiota Ranskan hovissa sekä hämmennystä kirkonmiesten keskuudessa kristillisen uskonsa takia. Oli yllätys eurooppalaisille kuinka kaukaa löytyy kristittyjä. Lähetyssaarnaajat olivat levittäneet kristillistä sanomaa Kiinaan Tang-dynastian (600-luvun alkupuolelta 900-luvun alkuun) aikana.
Filosofian apu ja kulttuurin kehykset
Läntisessä kirkossa kristinusko kietoutui yhteen kreikkalaisen filosofian kanssa. Filosofia on ollut väline, jonka avulla kristinuskon käsitteitä on kehitetty ja täsmennetty. Tämä ei tietenkään ole ollut ainoa kristillisen opin ymmärrettäväksi tekemisen väline, eikä välttämättä ole sitä tulevaisuudessa.
Kristinuskon itäiset kirkot julistivat kristinuskon sanomaa esim. buddhalaisuuden, taolaisuuden tai konfutsealaisuuden ympäristöissä. Voidaan kysyä, ovatko kreikkalaisen filosofian antamat käsitteelliset apuvälineet tehneet kristinuskosta autenttisempaa kuin muiden kulttuurien tarjoamat mahdollisuudet.
Kun kirkko joutui mukautumaan Rooman, Bysantin ja Länsi-Euroopan valtakuntien tarjoamiin olosuhteisiin, itäiset kirkot toimivat seemiläisten kielten ja kulttuurien ympäristössä, mikä olisi ollut tuttua ainakin Jeesukselle ja opetuslapsille.
Idän kristilliset kirkot olivat elinvoimaisia yli 800 vuoden ajan eli pidempään kuin protestanttiset kirkkokunnat reformaatiosta nykyaikaan.
Tunnettua on, että Euroopan keskiajalla Lähi-idässä monet asiat kukoistivat, esim. lääketieteessä ja filosofiassa arabit olivat eurooppalaisia edellä. Tällöin unohdetaan, että oppineet eivät olleet, varsinkaan aluksi, islaminuskoisia, vaan itäisten kirkkojen oppineita.
Islam kristinuskon haarana
Alunperin islamia pidettiin kristinuskon haarana. Koraanin taustamateriaalia olivat mm. itäisten kristittyjen suosimat apokryfikirjat.
Idän kirkkojen kohtalo oli joutua nousevan islamin alle. Siirtyminen islamiin ja luopuminen kristillisestä uskosta kuitenkin kesti vuosisatoja ja oli monipolvinen. Kristinusko myös vaikutti islamiin usealla tavalla, sekä opillisesti että käytänteisiin.
Alkuaikojen islam muistutti kristinuskon varhaista historiaa, vaikka myöhemmästä kehityksestä tätä olisi vaikea uskoa. Islamin opettajien ehdottomuus ja karismaattisuus saattoivat tehdä vaikutuksen kristittyihin, jotka vapaaehtoisesti kääntyivät islamiin, koska se tuntui häivähdykseltä alkuperäisestä kristinuskosta.
Muslimit ylistävät Jeesusta profeettana, mutta eivät tiedosta kuinka suuren perinnön he saivat idän naseretilaisesta kirkosta. Voisi toivoa, että yhteinen perintö edesauttaisi vuoropuhelua islamin ja kristinuskon välillä.
Suvaitsevaisuudesta vainoihin
Islamin identiteetin kehittyessä suvaitsevaisuus väheni. Valloitetuille alueille suosittiin islamilaisten muuttoa ja edesautettiin vääräuskoisten (mm. kristityt, juutalaiset ja zarathustralaiset) poistumista.
Syyriassa 600-luvun lopulla muille kuin islaminuskoisille määrättiin vero maksettavaksi. Konstantinopolin epäonnistunut valloitusyritys vuosina 717-718 johti kristillisten kirkkojen hävittämiseen.
Islam ei kiehtonut Arabian ulkopuolella asuvia ihmisiä vielä 700-luvun puoliväliin mennessä, mutta valloitetuilla alueilla islam vakiinnutti asemansa. Egyptissä, Syyriassa ja Irakissa islamiin siirtyminen oli kattavaa 1000-luvun alussa. Toisaalta vielä 1200-luvulla Egyptissä ja Irakissa oli rajuja mellakoita kristittyjä kohtaan, joten näitä mitä ilmeisemmin oli edelleen noilla alueilla. 1200-luvun lopulla Lähi-idässä siirryttiin lähes täydelliseen islamin hegemoniaan. Vain niillä alueilla, joita Bysantti vielä hallitsi, kristinusko selvisi.
Mongolien hyökkäys islamia vastaan alkoi 1219. Mongolit ovat olleet kautta historian suurin uhka islamille, vaikka he eivät valloittamillaan alueilla vainonneet islaminuskoisia. Kristittyjen asema kohentui mongolien valloitusten myötä, koska heidät päästettiin alistetusta asemasta pois.
Islamin nujerrettuja mongolit alkoi kristittyjen vainoaminen paljon pahemmin kuin aikaisemmin. Kristittyjä syytettiin yhteistyöstä mongolien kanssa, mikä olikin totta. Vainot saivat monet varakkaat kaupungistuneet kristityt kääntymään islaminuskoon. Maaseudulla asuvat köyhät sinnittelivät kristittyinä pidempään. Kristinusko hävisi kokonaan Persiasta ja Irakin etelä- ja keskiosista. Vähässä Aasiassa turkkilaiset vainosivat kristittyjä ankarasti.
Vähä Aasia eli nykyinen Turkki oli ollut kristinuskon vaikutuspiirissä noin 1200 vuotta ennen kuin islaminuskoiset turkkilaiset vakiinnuttivat poliittisen valtansa. Niinkin myöhään kuin 1800-luvulla Turkin maaseudulla vanhemmat saattoivat viedä lapsensa kristilliselle kasteelle, varmuuden vuoksi.
Islamin reuna-alueilla Armeniassa ja Georgiassa kristillinen kirkko säilyi. Egyptissä koptikirkko oli valtauskonto vuosina 300 - 600 ja vieläkin väestöstä noin kymmenen prosenttia kuuluu koptikirkkoon.
Vielä vuoden 1900 tienoilla 11 % Lähi-idän asukkaista oli kristittyjä.
Linkki Kristinusko Lähi-idässä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti