Valkoinen sydän
Javier Mariaksen romaanissa Valkoinen sydän kirjoittaja häämatkallaan Havannassa seisoo hotellin parvekkeella, kun nainen kadulla odottaa merkkiä joltakin hotellin asukkaalta.
Myöhemmin kirjoittaja New Yorkissa yöllä odottaa merkkiä kadulla kämppäkaveriltaan jotta pääsisi nukkumaan.
Sitten kirjoittaja hätkähtää nähdessään isänsä Ranzin tutun Gustardoyn nuoremman seisovan yöllä kotinsa ikkunan alla Madridissa odottaen merkkiä. Keneltä tämä isän ystävä odottaa merkkiä, ei kai vain kirjoittajan vaimolta?
Kirja pohtii rikoksia, salaisuuksia ja isän ja pojan suhdetta. Jos sinulla on salaisuuksia, älä kerro niitä vaimollesi, isä Ranz opettaa poikaansa tämän hääpäivänä.
Kirja pohtii rikoksia, salaisuuksia ja isän ja pojan suhdetta. Jos sinulla on salaisuuksia, älä kerro niitä vaimollesi, isä Ranz opettaa poikaansa tämän hääpäivänä.
On parasta, että ei tiedä aivan kaikkea puolison tai kenenkään muunkaan elämästä, sillä jo pelkästään menneisyyden kertominen sisältää petoksen. Kukaan ei kerro, eikä voi kertoa, elämästään täyttä totuutta.
Kirjoittaja ja hänen vaimonsa Luisa ovat molemmat tulkkeja kansainvälisten järjestöjen palveluksessa. Tulkit, jos ketkä tietävät, kuinka vaikeaa on puheen kääntäminen. Kumpi on tärkeämpää, viestin välittäminen vai totuudessa pysyminen? Tulkkaus sisältää usein myös tulkin omia ajatuksia, jotta sanomasta tulisi jollain tavalla johdonmukainen tarina.
Kirjoittaja ja Luisa tapasivat valtioiden päämiesten keskusteluja tulkatessaan. Juuri siinä tilanteessa kirjoittaja aivan tietoisesti muutti oman maansa korkean virkamiehen sanomisia. Luisa ei toisena tulkkina puuttunut asiaan, joten heidän suhteensa perustui alun perinkin yhteiseen petokseen.
Vain sydämestä tulevissa huudahduksissa tai kehon voihkaisuissa kertomus on todenmukaista.
Ajan kuluessa kirjoittajalle paljastuu monta uutta tiedonjyvästä isänsä Ranzin elämästä: miksi Ranzin naiset ovat kuolleet ennen kuin hän itse.
Ajan kuluessa kirjoittajalle paljastuu monta uutta tiedonjyvästä isänsä Ranzin elämästä: miksi Ranzin naiset ovat kuolleet ennen kuin hän itse.
Ranz on kyyninen ja häikäilemätön taideasiantuntija, joka rikastuu myös väärennöksillä, joita Gustardoyt, isä ja poika, ovat taitavasti maalanneet.
Ihmiselle on tyypillistä, että toisinaan hän haluaa uskoa mieluummin valheita kuin totuutta.
Pystyykö huolitellun ja ivallisen ulkokuoren säilyttävä Ranz koskaan oikeasti rakastamaan ketään? Ainakaan hänen ystävänsä poika, Gustardoy nuorempi, taideväärentäjä, ei pysty. Gustardoyn rakkaus on samanlaista petosta kuin hänen taiteensakin.
Ranzin menneisyydessä on tapahtunut rikos, joka ei näytä painavan häntä itseään. Ranzin poika ja tämän nuorikko Luisa haluavat tietää, mitä on tapahtunut. Kuka on syyllinen ja mihin rikokseen? Onko rikoksen tekijän lisäksi rikokseen syyllinen se, joka kuulee rikoksesta, vaikka kuulisi tapahtuneesta rikoksesta rakkauden tunnustuksena häämatkallaan omalta tuoreelta aviomieheltään kuten Ranzin toinen vaimo sai kuulla? "Rakastan sinua niin paljon, että voisin tappaa. Itse asiassa olen jo tappanutkin."
Syyllisyyden lisäksi kirjassa analysoidaan tekojen ja puheiden eroa. Puheita voidaan jälkikäteen perua, sanoja voidaan saada takaisin, mutta teot ovat kertakaikkisia. Tekojen jälkeen niiden kanssa täytyy elää. Kaikki eivät siihen pysty.
Ranzin menneisyydessä on tapahtunut rikos, joka ei näytä painavan häntä itseään. Ranzin poika ja tämän nuorikko Luisa haluavat tietää, mitä on tapahtunut. Kuka on syyllinen ja mihin rikokseen? Onko rikoksen tekijän lisäksi rikokseen syyllinen se, joka kuulee rikoksesta, vaikka kuulisi tapahtuneesta rikoksesta rakkauden tunnustuksena häämatkallaan omalta tuoreelta aviomieheltään kuten Ranzin toinen vaimo sai kuulla? "Rakastan sinua niin paljon, että voisin tappaa. Itse asiassa olen jo tappanutkin."
Syyllisyyden lisäksi kirjassa analysoidaan tekojen ja puheiden eroa. Puheita voidaan jälkikäteen perua, sanoja voidaan saada takaisin, mutta teot ovat kertakaikkisia. Tekojen jälkeen niiden kanssa täytyy elää. Kaikki eivät siihen pysty.
Lisäksi kirjoittaja analysoi hienolla tavalla menneisyyden, nykyhetken sekä tulevaisuuden suhdetta. Kannattaako mennyttä penkoa? Voiko nykyhetkeä elää raskaan menneisyyden kanssa? Ilmeisesti voi, siitä Ranz on esimerkkinä. Sen sijaan jos tulevaisuuden odotus romahtaa, ei nykyhetkikään enää merkitse mitään, sellaista ei voi kestää, näin tapahtui Ranzin toiselle vaimolle, kirjoittajan äidin sisarelle.
Mariaksen teksti on häkellyttävän kaunista, joskin ajoittain raskasta. Romaanin rakenne on kerta toisensa jälkeen yllättävä, mutta ei liian monimutkainen. Viittaukset Shakespearen Macbethiin ovat luontevan oloisia ja sopivat kirjan teemoihin.
Mariaksen teksti on häkellyttävän kaunista, joskin ajoittain raskasta. Romaanin rakenne on kerta toisensa jälkeen yllättävä, mutta ei liian monimutkainen. Viittaukset Shakespearen Macbethiin ovat luontevan oloisia ja sopivat kirjan teemoihin.
Ensimmäisen kerran luin Valkoisen sydämen joskus 20 vuotta sitten ja se jäi kytemään mielen pohjalle. Myöhemmin kirja jäi mukaani joltain kirpputorilta ja luin sen saman tien uudelleen. Kolmannen kerran luin kirjan ääneen, jolloin tuli jatkuvasti pohdittua kuulijan kanssa kirjan sisältöä ja merkitystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti